Mun kulta
Chisu julkaisi viime yönä uuden biisin: ”Mun kulta”. Päätin aloittaa aamuni kuuntelemalla sen, ajatuksena, että varmasti ihana rakkauslaulu, jonka hän on luonut yhdessä miehensä Jorin kanssa. Luurit korviin ja Spotify auki, auringon ensisäteet kiipeilivät samaan aikaan puiden latvojen yli. Oma aamuhetki. Tunsin jo ensimmäisistä sävelistä lähtien kylmät väreet kehossani, aavistin, että biisi osuisi ja uppoaisi. Mutta en arvannut minne!
“Mä oon juossu kohti suurempaa, hain aina kauempaa sitä aarretta, ku puuttuu viel ja vauhti kiihtyy valtatiel.”
Padot aukesivat samantien, niin kaunis sävellys. Ja herramunvereni ne sanat! NE osuivat ja upposivat syvälle, syvälle itseeni. Kuuntelin rakkauslaulua itselleni. Itkin vuolaammin ja puhdistavammin kuin kuukausiin. Joku kivettynyt sisälläni liikahti, uskallan jopa sanoa, että murtui, halkesi. Näin, tunsin ja tunnistin jotain pitkään kadoksissa ollutta kaunista. Näin itseni. Kuulin sen Chisun ja Jorin biisissä. Ikiaikainen lohtuloitsu.
“Mä hylkäsin mun kalleimman aarteen, kosketuksen, kauneimman katseen. Kulta minkä vaivoin mä kaivoin, korvata sua ei koskaan voi. Mun kulta.”
Mä en ole ollut mun kulta pitkään aikaan. Olen antanut itseni kadota ja sammaloitua. Tunnen häpeää, kun näen näiden sanojen ilmestyvän läppärin ruuudulle… Mutta niin se on, olen laiminlyönyt tärkeimmän, antanut syvimmän olemukseni hautautua. Nyt meinaa taas nostaa päätään rankaisevuus… Voi teitä vanhat tutut.
Olen viime kesästä lähtien kirjoittanut päiväkirjaani tasaisin väliajoin sanan momentum. (Hauskaa, myöskin Chisun tuotantoa!) Momentum tarkoittaa liikemäärää ja -voimaa, ”vääntöä”. Se on liikeimpulsia ylläpitävä voima, jolla on suunta. Mulle momentum on The Hetki, kun tarvittavat asiat ovat paikallaan, jotta jotain on mahdollista tapahtua. Nytkähtää liikkeelle! Olen odottanut ja etsinyt omaa henkilökohtaista momentumiani kohta vuoden. Olen viime kesänä tunnistanut tarpeen ja tiennyt, että muutoksen täytyy tapahtua. Mutta kuukausien kuluessa totesin kerta toisensa jälkeen, ettei vielä ole aika. Vielä en ole löytänyt sen äärelle, että lähtisin tekemään muutosta oikeista lähtökohdista.
“Momentum saa alkunsa muutoksesta kognitiivisessa prosessissa. Se on havainnon muutos.”
Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet todella merkitykselliset omassa prosessissani. Julkaistuani Kookkaampi kuin koskaan-postauksen olen saanut ihan uskomattoman määrän viestejä, puheluita ja kommentteja… Kirjoitukseni selkeästi kosketti ja palautteen määrä vahvisti haluani olla yhteydessä toisiin ihmisiin jakamalla omia ajatuksiani ja kokemuksiani. Olen vahvistunut ja rohkaistunut parissa viikossa, tuntuu kuin olisin herännyt horroksesta.
Koko tämän viikon olen tunnistanut inspiraation ja eteenpäin pyrkivän voiman kasvun itsessäni. Se on tuntunut tosi hyvältä ja lisännyt uskoa ja luottamusta tulevaan. Olen aktivoitunut ja tavannut paljon ihmisiä. Jotenkin olen kokenut huojentavaa täyttymyksen tunnetta ja voimaantumista näiden kohtaamisten ansiosta. Se tuntuu tosi merkitykselliseltä pitkän itseen käpertymisen jälkeen.
Tänä aamuna Chisun ja Jorin Mun kulta-biisiä kuunnellessa jotain nytkähti liikkeelle, koin oman momentumini. Näin syvälle itseeni ja sisälläni kirkastui. Tuo kirkas, puhdistava tunne kesti vain hetken, biisin ajan, mutta siitä jäi jälki. Ymmärsin, tuossa kyyneltulvan täyttämässä aamuhetkessä mikä on kaikkein tärkeintä. Tunsin syvän, aidon ja puhtaan rakkauden itseäni kohtaan, jollaista en ole tuntenut lähes kolmeen vuoteen. Siellä se mun aarre on. Mihinkään en ole sitä hukannut. Itseäni. Mun kultaa.
“Sokas multa kaikist tärkeimmän: arvokkainta olikin hän.”