Matkalla kokonaiseksi
Mikä on ollut oman elämäni merkittävin käännekohta? Mitä on täytynyt tapahtua, jotta olen lähtenyt luomaan itseäni uudelleen? Tämä postaus on katsaus oman elämänmuutokseni historiaan.
Oli kesä 2012, olin tuolloin 33-vuotias. Olin julkaissut edellisenä syksynä Make Up Bible-kirjani, lanseerannut Cailapin kanssa nimeäni kantavan meikkivälinekokoelman, mennyt vuodenvaihteessa näyttävästi naimisiin ja toiminut koko talven ja kevään kestäneen Suomen huippumalli haussa TV-tuotannon tehtäväkoordinaattorina. Olin lopenuupunut, huonokuntoinen ja -vointinen. Muistan kokeneeni voimakasta epäonnistumisen tunnetta. Miksi olin väsynyt? Miksen muka kestänyt ja jaksanut?
“Miksi olin onneton kun kaikki elämässäni oli niin f#*king härligt?! ”
Ystävät ja tutut kertoivat olevansa huolissaan, mikä ärsytti ja kiristi pinnaani entisestään. Kesäloman jälkeen tunsin olevani entistä väsyneempi, mutta lisäsin kierroksia, otin uusia projekteja ja paahdoin menemään hymyillen, olinhan urallani nousukiidossa ja elin elämäni parasta aikaa! Sitten alkoi tapahtua. Olin maalaamassa La la land Creative-työhuoneeni seinää. Kiipesin korkeilla nojatikkailla katonrajaan, kun ne yhtäkkiä lipesivät altani. Tipuin kiljuen yli kolmesta metristä selkä edellä lattiaan. Takaraivoni jäi 10 sentin päähän allani olleista kiviportaista. Selvisin säikähdyksellä ja isolla mustelmalla. Muutaman viikon kuluttua juonsin viikon mittaisen tavaratalotapahtuman työkenkinäni littanat ballerinakengät. Tuon juontorupeaman jälkeen oikea jalkani tuli yhtäkkiä niin kipeäksi, etten pystynyt kävelemään kunnolla. Jokaisella askeleella tuntui viiltävää kipua, joka oli aamulla sängystä noustessa niin kova, että jalat lähtivät alta. Kävin ortopedilla, joka totesi vaivan plantaarifaskiitiksi. Sain hierontaohjeita ja kehotuksen pysytellä erossa liian matalista, tai korkeista kengistä. Kävelin puolisen vuotta pelkissä lenkkareissa, mutta työtahtiani en hidastanut.
No mitäs sitten kävikään? Loppuvuodesta 2012 lähdin elämäni ensimmäiselle viikonlopun yli kestävälle hyvinvointiretriitille Villa Mandalaan. Siellä tehtyjen harjoitteiden ja pohdintatehtävien myötä oma tilanteeni kirkastui. Tajusin, että jonkin oli muututtava, jottei tilanteeni lipeäisi lopullisesti lapasesta. Hiljensin tahtia hetkeksi, kuuntelin itseäni kuukauden, jonka jälkeen totesin: “VALMIS!”, ja painoin jälleen täyttä höyryä eteenpäin. Aloin kuvaamaan ja kirjoittamaan Hair Bible-kirjaani, jota työstettiin vuoden verran. Keväällä 2014 kirjan julkaisun yhteydessä lanseerasin Cailapin kanssa oman hiusvälinesarjani, oli kuukauden mittainen kirjakiertue Sokoksissa ympäri Suomen, haastatteluja, kuvauksia, radio- ja tv-esiintymisiä, luentoja, tilaisuuksia ja tapahtumia... Olin jälleen lopenuupunut ja ennenkaikkea onneton.
Oma kehoni sai tuta kaiken tuskani. Kohtelin sitä kaltoin kaikin mahdollisin keinoin. Söin, join, en liikkunut, enkä kunnioittanut, tai edes sietänyt itseäni. Sisälläni soivat hälytyskellot ja varoitussignaalit, joita yritin epätoivoisesti vaientaa. Yritin väittää itselleni olevani kaiken yläpuolella ja piteleväni ohjaksia käsissäni. En välitä! Ei kiinnosta!!! Porskutin menemään minkä kerkesin. Sitten tuli stoppi.
Se tuli kesällä 2014. Olin niin onneton, etten oikein pysty sitä sanoin kuvailemaan. Olin onneton ennenkaikkea siksi, että kohtelin niin kaltoin itseäni, mutta jatkoin silti. Tajusin tuolloin, että jos en tee täyskäännöstä, tulen menettämään pelin, ja jotain vakavaa tapahtuu.
Tuosta hetkestä alkoi oma elämänmuutostaipaleeni. Lähdin heinäkuussa 2014 matkalle kohti omaa itseäni ja ydintäni. Sillä matkalla olen edelleen ja tässä hetkessä, juuri nyt tuntuu, että käynnistymässä on jälleen uusi kierros. Mukaan on seitsemän vuoden aikana tarttunut iän tuomaa viisautta, oppeja ja työkaluja kursseilta ja koulutuksista, itsetutkiskelun myötä löytynyttä tasapainoa, mutta myös aivan uusia haasteita. Suurin niistä on uudenlaisen elämän opettelu äitinä ja kasvattajana.
“En koe olevani valmis tai ehjä, vaan kokonainen. ”
Itselleni se tarkoittaa lempeää hyväksyntää ja sallivaa läsnäoloa kaikilla oman elämäni osa-alueilla ja myös toisia kohtaan. Tästä tunteesta on hyvä tarkastella tämänhetkistä elämää ja sukellella jälleen oman itseni syvyyksiin.