Sokeriöverit

Te jotka olette tekemisiäni seuranneet ja haastattelujani lukeneet, tiedätte, että olen oikea kakkuhamsteri.

There is NO limit. Arki tai juhla, pistelen poskeeni palan jos toisenkin, eikä muka tunnu missään. Paitsi, että todellakin tuntuu! Olo on outo ja kohmeloinen. En oikein osaa kuvailla sokeriöveritilaa muuten, kuin että tuntuu tasapainottomalta. Päädyn usein pehkuihin sokerihuuruisena ja aamulla tasapainottelen takaisin noraalitilaan kunnon aamiaisella.

Vaikka tiedän mitä herkuttelu tekee päälleni ja ololleni, niin edelleen tulee hetkiä, jolloin hulahtaa yli laidan ja pahasti. Siihen on useimmiten syynä väsymys ja/tai jokin epämiellyttävä tunne, jota en halua kohdata. Olen aikanaan päässyt tuosta kierteestä eroon, siinä oli yli vuoden työ. Vieroittautuminen ja pään uudelleenohjelmointi alkoi kesällä 2014. Se vaati alkuun totaalisen nollatoleranssin sokerin suhteen, olin kuusi viikkoa ilman herkkuja ja alkoholia. Se kannatti ja olin suht sinut sokrun kanssa pisimmän ajan elämässäni, eli pari vuotta. Nyt huomaan palanneeni pinttyneisiin tapoihini ja agendallani on tunnistaa tunneherkuttelun ja -syömisen alkulähde. Syy -> seuraus.

Haluaisin jonain päivänä olla kohtuudella herkuttelija. Tosin voi olla, että joudun ottamaan nollatoleranssin sitä ennen pitkäksikin aikaa, sen verran tiukassa tämä addiktio tuntuu olevan. Tiedän paljonko on paljon ja mikä on jo ihan liikaa. En enää halua kärsiä kahta päivää tukkoisesta olosta suolistossa ja vetämättömästä sekavuustilasta, jonka kunnon sokeriöverit aiheuttavat.