Tervetuloa lukemaan blogiani.
Ah, pitkästä aikaa! Olen ikävöinyt blogin kirjoittamista jo pitkään ja vihdoin tuntuu, että sanottavaa ja jaettavaa on blogiksi asti.
Olen kirjoitellut erilaisia kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä blogeja vuodesta 2008 lähtien, mutta nyt bloggaamisessa on ollut lähes kolmen vuoden mittainen tauko. Blogin päivittäminen on aina ollut itselleni kuin päiväkirjan kirjoittamista. Se on tapa purkaa omia tuntoja ja reflektoida, peilata. Tuntuu, että tämänhetkisessä elämäntilanteessani kaipaan ja tarvitsen juuri tätä.
Aloitan esittelemällä itseni. Olen Mariela, tänä kesänä 42 vuotta täyttänyt äiti, yrittäjä, hyvinvointi- ja kauneusasianainen. Vietän parhaillaan äitiysvapaata ja palailen työelämään kesän jälkeen. Olen alunperin stadilainen, mutta viime vuonna muutin maalle Vihtiin, missä nykyään asustelen avomieheni Joonaksen ja meidän kohta vuoden ikäisen Viola-tyttären kanssa. Kaupunkitukikohtani on entisessä kotikorttelissani Punavuoressa. Siellä sijaitsee La la land Creative -työhuoneeni, jonka jaan entisen aviomieheni, graafikko-valokuvaaja Oskarin kanssa.
Kulunut puolitoista vuotta on ollut kaikille poikkeuksellinen ja haastava. Itselleni tämä aika toi mukanaan suuren elämänmuutoksen äidiksi tulemisen ja maalle muuttamisen myötä. Tämä poikkeusaika on tarjonnut samalla myös kaivatun hengähdyshetken ja uutta perspektiiviä omaan tekemiseeni! Olen ollut kauneus- ja hyvinvointialalla yli 20 vuoden ajan ja suurin osa muistaa minut meikkaaja-kampaajanana, kauneuskirjailijana ja esiintyjänä. Meikki ja hiukset ovatkin tuoneet eniten leipää pöytääni, rakastan estetiikkaa ja kauneutta edelleen. Viime vuosina olen kuitenkin ohjannut omaa suuntaani entistä vahvemmin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pariin. Läpi käymistäni aallokoista, myrskyistä ja myllerryksistä selviäminen on tuonut elämääni paljon erilaisia työkaluja sekä ideoita ja inspiraatiota niin omaan arkeeni kuin työhönikin. Olen pikkuhiljaa opetellut elämään tässä ja nyt itseni näköistä elämää.
Olen todella hyvä kompastelemaan! Vakkarihaasteeni liittyvät syömiseen ja herkutteluun. Pian äitiysvapaalta takaisin työelämään palaavana yksinyrittäjänä koen myös hetkittäisiä epävarmuuden tunteita tulevasta, mutta se tietenkin kuuluu kuvioon. Vaikka hapuilen ja tasapainottelen itseni kanssa, pidän huolta, etten päästä negatiivista sisäistä ääntä valloilleen. Tämä on ehkä isoin ja tärkein oppi, mitä kuluneiden vuosien itsetutkiskelu ja -työstö on tuonut elämääni. Ei ole mitään väliä minkä kokoinen ja näköinen, tai kuinka paljon seuraajia IG-tililläni on. Itselleni on tärkeintä, että tunnen oloni hyväksi ja onnelliseksi. Ainakin pääpiirteittäin. Aina voi hienosäätää ja tarkistella suuntaviivoja, mutta tärkeintä on, että ankkuri on kiinni syvällä itsessä, rakkaudessa, kunnioituksessa ja itsen arvostamisessa.